PLOT TWIST!

Suomeksi alempana.

Sometimes all you can do is marvel at life. How at first, nothing makes sense and then, in a blink of an eye, all of it makes sense. The highs and the lows, the pains and the growth. Sometimes things just come together in ways one could never have imagined. In my life so far, these moments have been few and far between. But oh man... When the moment arrives, if truly feels like life is full of magic.

About three weeks ago I received an unexpected offer, one that took me completely by surprise. I was at the university library and was about to start studying for my last exam. I had just been at the dentist and so half my face was numb, I couldn't even speak properly. My reading was paused when I received a message that went pretty much like this:

"Hey, want to drop everything and come work in Santo by the end of the month?"

Hahaha, good joke. I mean... huh? No way, even if I could just drop everything, I need time! Also, I'm graduating only mid-June, so no way I could make it.  Or... could I..? Wait, what's happening, am I hallucinating? What did the dentists give me?? 

I wasn't hallucinating. Instead, I was given 24 hours to think about it and see if it could somehow be possible. I checked if I could finish my Master's degree a bit faster (yes), I consulted with my parents to see if they thought it'd be a good idea (they did), I also consulted with many friends to hear what they thought of it (all agreed I'm stupid if I don't go). I thought about it, I prayed about it. Wow, this has got to be one of the biggest plot twists ever!

See, my plan for the summer was to leave the Arctic circle after graduation and move to the south of Finland, watch a ton of FIFA World Cup and hike in the woods and trails. Oh, and to be purposefully unemployed, because what can a teacher do when school's out for summer?  I guess my plan wasn't aiming high enough. 

So... in regards to the offer, I said "Let's do it!"

You can imagine it's been a busy 3 weeks. I've finished my last courses at uni, graduated (!!!!), tutored at a youth camp, packed what I will need, sold/donated/thrown out the rest of my belongings, cleaned up my apartment (thanks for the help, Mom and friends!!!), driven through Finland (twice), sorted out grown up stuff like taxes, insurances, credit cards etc. Turns out, a lot can be done when there are coconuts, papaya and laplap manioc waiting. And work and students, of course ;)

Come join me on my renewed adventure in the Pacific! Where will I be working? What will I be doing? Let me tell you about that a bit later. Now, I've got some planes to catch. 

******

JUONENKÄÄNTEITÄ

Joskus ei voi kuin vain ihmetellä tätä elämää. Ensin tuntuu, ettei missään ole mitään järkeä ja sitten silmänräpäyksessä kaikilla ylä- ja alamäillä onkin selkeä tarkoituksensa. Joskus asiat tulevat yhteen tavoilla, joita ei koskaan olisi voinut kuvitella. Toistaiseksi tällaiset hetket ovat olleet omassa elämässäni harvassa, mutta kun sellainen viimein osuu kohdalle, tuntuu kuin elämä olisi yhtä taikaa.

Noin kolme viikkoa sitten sain odottamattoman työtarjouksen, joka tuli niin puskasta, että ihan häkellyin. Olin juuri tullut yliopiston kirjastolle lukeakseni viimeiseen tenttiini. Olin heti aamusta käynyt hammaslääkärissä ja puolet naamastani oli täysin tunnottomana — en pystynyt edes puhumaan kunnolla. Lukemiseni keskeytyi, kun sain viestin, jonka sisältö oli kutakuinkin seuraava:

"Mitä jos jättäisit kaiken kesken ja tulisit Santolle töihin kuun loppuun mennessä?"

Hah hah, hyvä vitsi! Tai siis... ai mitä tarkoitat? En kai mie voi noin vaan lähteä, tarviin enemmän aikaa! Ja mähän valmistun vasta kesäkuun puolivälissä, eihän tää oo mitenkään mahdollista. Vai... olisiko sittenkin? Hetkinen, mitä nyt oikein tapahtuu, onko tää joku hallusinaatio? Mitä ne hampilääkärit oikeen antoivat mulle??

Ei se ollut hallusinaatio, monta kertaa tarkistin. Sen sijaan sain 24 tuntia aikaa harkita asiaa ja selvittää, josko se kuitenkin olisi mahdollista. Niinpä selvitin, voisiko opinnot sumplia kokoon jotenkin nopeammin (kyllä), neuvottelin vanhempieni kanssa, josko heidän mielestään tämä olisi hyvä siirto elämässäni (kyllä), keskustelin ystävien kanssa mitä mieltä he olivat asiasta (kaikkien mielestä olen pöljä jos en lähde). Mietiskelin asiaa ja rukoilin. Hitsiläinen, onko tässä nyt yksi elämäni suurimmista juonenkäänteistä?

Katsokaas kun mun kesän suunnitelmiin kuului lähinnä muutto pois Lapista, jalkapallon MM-kisojen katsominen, metsissä samoilu ja tahallinen työttömänä oleminen — sillä mitäpä valmis opettaja kesällä tekisi, kun koulut on kiinni? Mutta ilmeisesti oma suunnitelmani eivät olleet tarpeeksi kunnianhimoisia. 

Tässä oli nyt edessäni unelmieni tilaisuus. Siispä sanoin: "Kyllähän mä lähden mukaan seikkailuun!"

Voitte kuvitella, miten kiireiset kolme viikkoa tässä on ollut. Yliopiston viimeiset kurssit on saatu purkkiin, valmistuin kasvatustieteiden maisteriksi (!!!!), ohjasin kurssia nuorten leirillä, pakkasin laukut valmiiksi lähtöä varten, myin/lahjoitin/hävitin loput roippeeni, tyhjensin ja siivosin asuntoni (suurkiitos avusta äidille ja ystäville!!!), ajoin Suomen halki kahdesti, ja tein kaikkia aikuisjuttuja, kuten selvitin verotusasioita, vakuutuksia, luottokortteja jne. Mutta näemmä sitä voi saada hurjasti aikaan, kun kookospähkinät, papaijat ja laplap manioc odottaa. Ja uusi työ ja oppilaat tietenkin myös ;)

Lähepä kuule mukaan miun uudelleen käynnistyvään seikkailuun Tyynenmeren saarilla! Mitä mä siellä teen? Mäpä kerron siitä vähän myöhemmin. Nyt tarttis ehtiä lennoille!