Aelan Laef!

One day a local friend of mine walked through the coconut plantation to join us for a children's class. Except the class was cancelled and he hadn't been notified… I felt suuuuuuper bad about it, and asked him how long it had taken for him to walk here (it's a fair walk). He said: "Oh, about 15 minutes… 15 minutes island time." That means if probably took an hour or something, maybe even more. I don't know, I've yet to walk that walk (plans have been made). But that's just one example of island time.  During my first month in Vanuatu, I noticed how everything just took way more time than I expected. Breakfast. Cooking in general. Going from A to B. Giving someone a ride somewhere. Walking to the store. I also noticed how no one is ever in a hurry. There are no businessmen running around with suitcases and mobile phones. In fact, nobody runs . Not unless they're chasing a football, of course. You know that determination to reach your desti...

Kirjoitin teille sitten romaanin. Hups. Kaksi kuukautta pyörähtänyt Vanuatulla. Koulu on jo puolivälissä lukukautta. Aika mennä viipottaa ihan hirmuista vauhtia! Vaikka elo täällä onkin selvästi vähemmän hektistä kuin Suomessa, kyllä me täälläkin osataan olla kiireisiä. Jos luulet, että täällä vaan lojutaan riippumatoissa ja siemaillaan kookosmehua, niin ei se ihan niin mene! Itseasiassa, en oo juurikaan nähny riippumattoja, pitääkin etsiä jostain sellainen… Koulu pitää kiireisenä arkipäivisin. Täkäläiset lapset ja nuoret ovat onnistuneet kasvattamaan miun sydämestä yhä suuremman ja suuremman.. Nautin jokaisesta hetkestä, jonka saan viettää heidän kanssaan. Vaikkakin, myönnetään, välillä he ovat älyttömän meluisia, remuisia ja villejä. Mutta niinhän lapset ovat, eikö vaan? Heistä huokuu kuitenkin lumoavaa iloa ja se tarttuu. Alkaa kummasti tuntua siltä, että mun pitäis jatkossakin työskennellä lasten kanssa. Yksi viikkoni ehdottomista kohokohdista on aika, j...