Breaking the Silence
Koittakaahan kestaa ilman pisteellisia kirjaimia! :) Tunnen viilean oisen tuulen henkayksen ihollani. Kuulen kaskaiden sirinan. Kasissani on mita suurin, kuuma teekupponen. Kello on liki 23, mika Vanuatun ajankulussa on jo todella myohaan. En olisi hereilla, ellen olisi saanut nauttia taivaallisista kolmen tunnin paikkareista aikaisemmin paivalla – varsin harvinainen herkku, mutta talla eraa todella ansaittu namupala. Oon hukassa jossain ajatusteni sopukoissa. Ensimmaista kertaa viikkoihin, ehka jopa kuukausiin, voin vain istua tassa. Miettia. Pohtia. Kirjoittaa. Totta. Olen tainnut karsia hieman ‘bloggaajan blokista’, ei ole runosuoni (tai ehka ennemmin tarinasuoni) pahemmin sykkinyt. Kaikki mista olin suunnitellut kirjoittavani ei yhtakkia tuntunutkaan tarkealle tai mielenkiintoiselle. Voisin toki yrittaa kuvailla tapahtumia taalla, mutta jotenkin tuntuu, etten kykenisi valittamaan noita kokemuksia saati niiden aiheuttamia tuntemuksia. Voisin toki kirjoittaa erinai...