Aelan Laef!

Koittakaahan kestaa ilman pisteellisia kirjaimia! :) Tunnen viilean oisen tuulen henkayksen ihollani. Kuulen kaskaiden sirinan. Kasissani on mita suurin, kuuma teekupponen. Kello on liki 23, mika Vanuatun ajankulussa on jo todella myohaan. En olisi hereilla, ellen olisi saanut nauttia taivaallisista kolmen tunnin paikkareista aikaisemmin paivalla – varsin harvinainen herkku, mutta talla eraa todella ansaittu namupala. Oon hukassa jossain ajatusteni sopukoissa. Ensimmaista kertaa viikkoihin, ehka jopa kuukausiin, voin vain istua tassa. Miettia. Pohtia. Kirjoittaa. Totta. Olen tainnut karsia hieman ‘bloggaajan blokista’, ei ole runosuoni (tai ehka ennemmin tarinasuoni) pahemmin sykkinyt. Kaikki mista olin suunnitellut kirjoittavani ei yhtakkia tuntunutkaan tarkealle tai mielenkiintoiselle. Voisin toki yrittaa kuvailla tapahtumia taalla, mutta jotenkin tuntuu, etten kykenisi valittamaan noita kokemuksia saati niiden aiheuttamia tuntemuksia. Voisin toki kirjoittaa erinai...

Suomeksi alempana!  ------------------------------------------------------------------------- I had trouble sleeping last night. Too many thoughts running through my mind, so fast I could barely follow. It was one of those times when I wished someone had invented a neat little gadget that would "capture, document and save" thoughts as they came. Ahoy, all you inventors out there!  Before going to bed, I was thinking about a verse from the Buddhist Dhammapada. The verse goes: "Let us live happily hating none though others hate. Let us live without hate among those who hate." It hit me. I haven't seen any form of hate since I left Australia. I haven't detected or witnessed any form of it here. Not the tiniest, most minuscule trace of it! I haven't met any young people who'd be full of angst and hate. I haven't met with the bitterness and regret that comes from prolonged years of hating, the marks of torturi...