Everyday life / Arkipäivää

Suomeksi alempana! :)

---------------------------------------------------------------------------

I've spent almost two weeks in Vanuatu. How about I tell you something about everyday life here?

My day here starts around 6am. I rush to the gas cooker to boil some water for my morning tea and for other staff. I'll eat some bread and fruit if we happen to have some - and if the rat hasn't gotten to it first. Where does the fruit come from? Right now avocados are in season (and they're bigger than the ones we get in Finland!) so we just get them from the school grounds. Pineapple season is about to end, but we still have some yummy yummy pineapples growing right behind my hut! Then there's passion fruits and guavas. I like to make the other teachers laugh by telling I've never seen how pineapples or bananas or watermelons grow. Or that I've never seen an avocado tree before. They love that.

Everyday moments include conversations like this:

Elina: Hey, what's this here?

Local: That's a cucumber.

Elina: Oh… oops!

Yup. I don't recognize even the familiar fruits and vegetables. Even cucumbers look and taste different! They're big and chunky, and the color of yellowish green. And oranges are not orange. The peel is green, even though they're ripe. Yeah. It's fun to go to the market! 

When we go shopping for food, we always stop at several different stores. You go to a specific store to buy your bread, your toilet paper, your canned foods, your tea.. Not because the shops are specialized to sell that stuff, no, everyone sells pretty much everything and the same products, but at different prices. So you try to shop where it's cheapest!  On a regular shopping trip we'll stop at maybe four or five different places. And that's if we're not buying anything special. 

It's possible to eat "waetman food" all the time if you like - it's just rather expensive. For example, a bag of pasta would cost you about 2€. But a pineapple from the market can be as little as 30 cents. I'll tell you about local kakae (=food) later.

Almost all cars here are pickup trucks. The school has one, and I get to drive it too. But the BEST way of transport is on the back of the truck! You can sit on the sides or stand and hold on to the truck and just enjoy the wind on your face. Or rain. Rain is not as pleasant if the truck is going fast - I got to experience that this morning. It was like it was raining needles! The roads here are quite bad, but that just makes the ride more of an adventure. I love this way of transport and already know I'll miss it when I return home. 

We have dinner usually around 6pm. In the evenings we might go to a youth gathering (at the Bahá'í center on Fridays) or do a bit of studying (right now I'm studying the material that's used with the junior youth empowerment program - awesome!), read a book, watch a movie, sing some songs (though that we do all the time). By 8pm, I'm already missing my bed and by 9.30pm I'm usually fast asleep. And guess what, it was surprisingly easy to get accustomed to this new rhythm of life! 

A few nights ago there was a 7.0 earthquake in Vanuatu. It wasn't very close to us but apparently it did shake the ground for quite a long time. Everybody else woke up to it, but I just slept through it. Who's a sound sleeper, eh?? 

I haven't had a cell phone for nearly 2 weeks now. And I don't miss it one bit. I might be getting one next week though, because others here might want to reach me :) But I've pretty much got everything I need right here at the school - and most importantly I have people to turn to. What's very interesting is that I haven't spotted a mirror in a looooooooooong time. And to be honest - it's really nice. You just take care that you're clean and wear clean clothes, and maybe comb your hair every once in a while (mine gets really curly here, hehe), add some flowers to your hair if you like and you're done! Nice and easy.

Ok that's all for now… oh, and by the way, I survived the course I was taking in Bislama :) Still can speak only a little, but I can now understand written Bislama ok-ish, still working on understanding the spoken one. They speak so fast! :D

-------------------------------------------------------------------------------------------

Melkein kaksi viikkoa on tullut vietettyä Vanuatulla. Jospa kertoisin jotain arkipäiväisestä elämästä täällä?

Päivä alkaa noin kuuden kieppeillä. Kiiruhdan henkilökunnan keittiöön keittämään vettä kaasuhellalla aamuteetäni ja saapuvia opettajia varten. Syön vähän leipää ja hedelmää jos sellaisia sattuu olemaan - ja jos rotta ei ole ehtinyt apajille ensin! Ai mistä hedelmät tulevat? Just nyt täällä on avokadojen kausi meneillään (ja ne ovat muuten isompia kuin ne mitä Suomesta saa!) ja niitä saamme suoraan puista koulun mailta. Ananaskausi on päättymäisillään, mutta on niitä vielä saatavilla ja niitäkin naminameja kasvaa ihan mun majan takana! Lisäksi löytyy passionhedelmiä ja guavoja. Tykkään naurattaa opettajia kertomalla heille, etten ole koskaan nähnyt miten ananakset, banaanit ja melonit kasvavat luonnossa. Ja etten ole koskaan ennen nähnyt avokadopuita. Heistä se on hurjan hauskaa.

Jokapäiväisiin hetkiin kuuluvat myös seuraavan kaltaiset sananvaihdot:

Minä: Hei, mikä tuo on?

Paikallinen: Se on kurkku.

Minä: Oho… hups!

Niinpä niin.. En tunnista edes tuttuja vihanneksia ja hedelmiä! Jopa kurkut näyttävät ja maistuvat erilaisilta. Ne ovat isoja möhkäleitä ja väriltään enemmänkin keltaisia kuin vihreitä. Ja appelsiinit eivät ole oransseja vaan vihreitä, vaikka ovatkin ihan kypsiä. Jeps. On tosi kivaa mennä torille!!

Kun menemme ruokaostoksille, pysähdymme aina ostostelemaan moneen kauppaan. Täällä mennään aina tiettyyn kauppaan ostamaan tiettyjä asioita, kuten leipää, wc-paperia, säilykkeitä, teetä… ei siksi, että ne kaupat olisivat jotenkin erikoistuneet kyseiseen tuotteeseen, sillä kaikki täällä myyvät vähän kaikkea, vaan siksi että ne ovat toisissa paikoissa halvempia - joten menemme tietenkin etsimään parhaat hinnat! Yhdellä ostoskeikalla käymme neljässä tai viidessä eri kaupassa - ja tämä siis silloin, kun emme ole ostamassa mitään erikoista.

Täällä voisi syödä "valkoisten ruokaa" koko ajan jos vain haluaa maksaa siitä. Esimerkiksi, pussi pastaa maksaa noin 2€, mutta vertailun vuoksi ananaksia voi saada kojuista jopa 30:lla sentillä! Muusta paikallisesta ruoasta taidan kertoa myöhemmin. 

Useimmat autoista ovat avolavoja. Koulullakin on yksi ja saan tarvittaessa ajaa sillä. Mutta ehdottomasti PARAS tapa kulkea täällä on itse auton lavalla. Voi istua siinä reunalla tai lattialla, tai seistä ja nauttia tuulesta kasvoilla. Tai sateesta, tosin sade ei ole ihan yhtä miellyttävä juttu jos auto kulkee kovin lujaa…. Nimim. pääsin kokemaan sen tänään aamulla. Kuin neuloja olisi satanut! Mutta mä rakastan tällä tavoin paikasta toiseen siirtymistä ja tiiän jo nyt, että tuun kaipaamaan sitä palatessani takaisin Suomeen.

Syön päivällistä yleensä kuuden kieppeillä. Iltaisin saatan mennä nuorten tapaamiseen (perjantaisin Bahá'í-keskuksella) tai saatan opiskella jotain (tällä hetkellä perehdyn varhaisnuorten voimauttamiseen pyrkivän ohjelman matskuihin - mahtavaa settiä!!!). Saatan lueskella, katsoa elokuvaa tai laulaa lauluja (tosin sitä täällä tehdään jatkuvasti!) Kahdeksan aikaan mieli maittaa jo makuulle ja puol kymmeneltä oon yleensä jo unesa. Ja arvaappa vaan, tähän uuteen rytmiin totuttautuminen oli yllättävän helppoa!

Pari yötä sitten Vanuatua ravisteli 7.0-suuruinen maanjäristys. Se ei iskenyt ihan tähän lähelle, mutta ilmeisesti järisytti maata pitkän tovin. Kaikki muut heräsivät siihen paitsi mä, mää vaan nukuin! Taidan nukkua tosi sikeästi, vai mitä? 

Mulla ei oo ollu kännykkää nyt kahteen viikkoon, enkä kaipaa sitä ollenkaan. Ensi viikolla taidan semmoisen kuitenkin hankkia - ehkä muut täällä saattavat haluta saada mut kiinni! Mutta mulla on kaikki mitä tarvitsen täällä koululla - ja mikä tärkeintä, täällä on ihmisiä joiden puoleen voin kääntyä. Mielenkiintoista on se, etten juurikaan ole bongannut peilejä täällä ollessani ja jos totta puhutaan, se on oikeastaan aika mukavaa. Tarvitsee vain pitää huolen siitä, että on puhdas, on puhtaat vaatteet päällä, ehkä joskus muistaa kammata hiuksensa (mun menee ihan kikkuralle täällä!), ehkä vähän laittaa kukkia hiuksiinsa ja sillä selvä, muuta ei tarvi tehdä. Helppoa ja mukavaa.

No, siinä varmaan kaikki tältä erää… ja niin, selvisin muuten siitä bislaman kielisestä kurssistani kunnialla :) Puhun yhä vain vähän, mutta ymmärrän kirjoitettua bislamaa jo melko hyvin, vielä ois työsarkaa tuon puhutun bislaman ymmärtämisen kanssa… Nää puhuu niin nopeesti! :D