One Saturday Morning

English below :)

----------------------------------------------------------------------------------------------------

Minäfala, sinäfala,

Isofala, pienfala,

Vanhafala, nuorfala,

ihan sama mikä fala, 

me ollaan kaikki fala!

Eilen avoautollinen nuoria lähti ajelemaan kohti syrjäisempiä kyliä. Emme matkanneet ihan syvimpään viidakkoon, mutta kuitenkin syrjäisemmille seuduille. Lähdimme koulun pihasta 6.30 aamulla ja ajelimme pitkin koralliteitä (täällä ei ole sorateitä, vaan koralliteitä). Ajoimme halki muutamien peltojen, tapasimme vähän lehmiä, ohitimme kookospalmuplantaaseja, pikkiriikkisen sademetsää. Aurinko paistoi, ilma oli selkeä ja päivä oli mitä kaunein. Ei sillä, en mä näitä näkyjä paljoakaan päässyt ihailemaan - mä olin kuskina, joten mun silmät oli tiukasti tiessä. Ei kuitenkaan liikenteen takia (mikä liikenne??), vaan noiden iki-ihanien kuoppien takia, joita yhdellä tien pätkällä on arviolta 849 027kpl. Täällä ajaminen on kuin pelais jotain videopeliä: vältä koloja ja yritä pitää kaikki matkustajat kyydissä! Sain jopa kanssamatkustajani laulamaan mulle tunnarimusaa. Tuntui, että olin tekemässä uutta ennätystä osumalla mahdollisimman moneen kuoppaan…  

Noin tunnin ajelun jälkeen päädyimme kyliin keskelle ei-mitään. Ja ne kylät olivat kauniita!! Natanguratalot oli rakennettu lähetysten hedelmäpuiden varjoon, kaikkialla oli hirmuisen siistiä ja selkää, näki selvästi miten kylä muodosti yhteisön - ihmiset eivät voisi välttää kanssakäymistä toistensa kanssa vaikka miten yrittäisivät (ja miksi yrittäisivät? Miksi me yritämme?) Minä ja vapaaehtoiskamuni Zarrin menimme Louie-nimisen pojan kanssa kaukaisimpaan vierailemistamme kylistä. Kävelimme pitkin mutaista polkua, ja tunsin oloni erityisen typeräksi ja länsimaalaiseksi hienohelmaksi varoessani sotkemasta housunlahkeitani. MUISTISÄÄNTÖ ITSELLE: Ens kerralla ne shortsit jalkaan, niinku kaikilla muillakin on. Vaikka miten inhoat hyttysiä. Hömelö.

Meidät kutsuttiin sisään yhteen taloista. Se oli hyvin yksinkertainen talo, jossa oli vain yksi pitkä huone: toisessa päässä oli mitä ilmeisimmin keittiö ja toisessa taas tila nukkumista ja oleskelua varten. Tervehdimme kaikkia ja istahdimme hetkeksi. MITEN TOIVOINKAAN osaavani enemmän bislamaa kuin "Moi, miten menee, haluaisin tätä kiitos, heipparallaa". Mutta ehkä tämä visiitti kylään inspiroi mua rohkaistumaan puhumaan enemmän bislamaa. Sillä mä osaan jo jonkin verran, huomasin sen jo lähdettyämme talosta, kun totesin ystävilleni bislamaksi: "Mifala kam bagaken long nekis monis mo holem wan naesfala klas long ol pikini. Ale, lukim yu!" (=Tullaan takaisin ens kuussa pitämään mukava lastentunti kaikille lapsille, nähdään silloin!" Jep… Jos vaikka ens kerralla sanois sen ihan paikallisille!

Joukko nuoria on käynyt kyseisissä kylissä aina lauantaisin jo pitemmän aikaa pitämässä lastentunteja ja opintopiirejä koskien henkistä puoltamme, ja nyt me pääsemme jatkamaan tätä perinnettä, vaikka voimmekin mennä vain kerran kuussa, long evri faesfala Satadei long evri manis (joka kuun ensimmäinen lauantai). Tällä kertaa menimme tapaamaan kyläläisiä kesätauon jälkeen ja kerroimme, että nyt tulemme taas säännöllisesti. Valitettavasti mulla ei oo valokuva-aineistoa tältä reissulta, koska ei tuntunut sopivalta heilua kameran kanssa. Mutta länsimaalaiselle teki äärimmäisen hyvää nähdä ihmisten elävän syrjäseuduilla, jossa jotkut pitävät lannevaatteita, ja asuvat yhden huoneen taloissa suurperheineen - käydä paikassa, jossa näennäisesti ihmisillä on vähän, mutta heillä on mitä kaunein tyytyväinen hymy huuliaan koristamassa ja ystävälliset kasvot toivottamassa kaikki tervetulleiksi kotiinsa. Se oli kaunista. Tämä on paratiisi.

Bislama on hupsuuksia täynnä. Yksi niistä on tuo alussa introamani "fala" juttu. Faloja on kaikkialla :) Toinen hupsuus on sanojen tuplaus, mikä on jostain syystä hirmuisen huvittavaa. Tässä muutama esimerkki:

pleiplei - leikkiä

singsing - laulaa

tingting - ajatella, miettiä / ajatus

toktok - puhua. Tabu toktok tarkoittaa pyhiä kirjoituksia.

swimswim - uida. Jos sanoo vain "swim", tarkoittaa se suihkua.

Aina vähän väliä Zarrin ja mä keksitään omia sanojamme. "Mennäänkö tien toiselle puolen? Yli-ylitetään!" Kutsumme tätä omaa kieltämme bisbislamalamaksi.

Mutta, swimswimistä puheen ollen, sitä varmaan kuvittelis, että kun asuu Tyynenmeren saarilla, niin sitä ravaa uimassa koko ajan. Vaan eipä! Luganvillen kaupunki on toki rannikolla ja ihan rannassa, mutta kaupungin ranta ei oo mikään ihana valkea hiekkaranta. Sen lisäksi, me asutaan kauempana mäellä ja meillä on aikaa uimiselle lähinnä viikonloppuisin. Mutta kun sitten viimein pääsemme uimaan, se onkin sitten ihanaa nannaa! Lempparipaikkojamme on Matevulu-joki. Tässä vähän kuva-aineistoa:

Se on paikka, jossa joen kylmä makeavesi sekoittuu meren lämpimän suolaveden (solwora) kanssa. Vesi tuntuu paikoin jopa kuumalta! Erityisen huvittavaksi kokemuksen tekee se, että täällä suihkuissa on pelkästään kylmää vettä. Joten "kuumassa" vedessä uiminen on jotenkin venkuraa! Veteen voi hypätä joko sillalta tai vaihtoehtoisesti voi kiivetä puihin hyppäämään. Vedessä voi chillailla kaatuneeseen puunrunkoon tukeutuen. Jotkut puut kasvavat suoraan vedestä! Se on mitä kaunein paikka - sellainen, jossa meikäläisen pitää ihan nipistää itteäni, että uskon sen olevan totta. Oispa joku paatti millä lähteä tutkimaan jokea! 

-----------------------------------------------------------------------------------

Mifala, yufala,

Bigfala, naesfala, 

Olfala, yangfala

doesn't matter what fala, 

we're all fala! 

Yesterday a bunch of youth got in the pickup and we drove to a few villages in the more "bushier" areas. It's not quite the bush, but it was more remote. We left the school around 6.30am and started to drive along this coral road (here there's no gravel, they use coral). We drove through some fields, met some cows, passed coconut plantations, a bit of rainforest. The sun was shining, the air was clear and it was a beautiful day. Not that I saw much of that - I was driving so my eyes were fixed on the road. Not because of the traffic (what traffic?) but because of the 849 027 potholes on the road. Driving on the roads here is like playing a video game: try to avoid the potholes and keep everyone on the truck. I even got one of the fala-travellers to sing a game tune for me. I think I was making a high score for hitting the most potholes… 

After an hour's drive or so, we got to these little villages in the middle of nowhere. The villages were beautiful!! The natangura houses were built closely together between the fruit trees, everything was extremely neat everywhere, you could see that the village really was a community - people wouldn't be able to avoid each other even if they tried (why would they? Why do we?) Me and my fala-volunteer Zarrin went with a young boy called Louie to the village that was the furthest one of the three we went to. We'd walk along the muddy path, feeling stupidly western and ridiculously girly holding on to my trouser legs so they wouldn't go all muddy. NOTE TO SELF: Next time wear shorts like everyone else, even if you hate the mozzies. Duh. 

We were invited to come in to one of the houses. It was a simple house with one long room: the other end was the kitchen area, the other was for sleeping and hanging out. We greeted everyone inside the haos and sat down for a while. HOW I WISHED I'd known bislama well enough to be able to communicate more than "Hi, how're ya, I want this and that plis, thank you bye bye". But maybe this visit will inspire me to work even harder to gain the confidence to start speaking in bislama. I know I can, even if it's only a little, for as we left the hut and walked back to the car, the words came to me: "Mifala kam bagaken long nekis monis mo holem wan naesfala klas long ol pikinini. Ale, lukim yu!". 

A group of youth has been going to these villages to hold children's classes and study circles on spiritual matters on Saturdays for a long time. Now we're continuing this tradition, though we'll only be able to go once a month, long evri faesfala Satadei long evri manis (=first Saturday of each month). This time we went to meet some of the local villagers after a summer break and to let them know we'd be coming back regularly now. I'm sorry there are no photos from this first trip - it didn't feel appropriate to take any. But for my western mind it was so good to see that there are people living in remoteness, where some people wear loin cloths, where bigfala families live in one room houses, where people seem to have so "little" materially, but have such beautiful, content smiles and friendly faces and welcome everyone to their home. It was beautiful. This is paradise.

Bislama has many fun features. One of them is the "fala" thing introduced at the beginning of this post. You hear something-fala all the time. Then there's the repetition of words, which is great fun.  For example:

pleiplei - to play a game

singsing - to sing

tingting - to think / a thought

toktok - to talk… among other things. "Tabu Toktok" means Holy writings.

swimswim - to go for a swim. If you say "swim" just once, it means a shower. 

Every once in a while me and Zarrin come up with words of our own. "Shall we go to the other side of the road? Let's crosscross!" We call our language bisbislamalama.

But, talking of swimswim, you might think that living on an island in the Pacific means we go swimming all the time. It's not actually the case. The town of Luganville is situated on the shore, yes, but this shore isn't your dreamy white sand beach. Also, we live up the hill and only really have time for swimming during the weekends. When we do go, it's amazing. We love going to a place called Matevulu river. Here's some photo evidence of the place: 

It's a place where the cold fresh water from the river mixes with the warm saltwater (solwora) from the ocean. The warm water feels almost hot, and it's funny to think that in an island where there's only cold water showers, you have such warm water to swim in. People jump to the river from the bridge or climb the trees to jump. One can chill by the fallen tree trunks in the water. Some trees grow directly from the water! It's an extremely beautiful place, one where I have to pinch myself in order to believe I'm actually there. Wish I had a kayak so I could go explore the river!