Reflections - Pohdintoja

Suomeksi alempana! 

-------------------------------------------------------------------------

I had trouble sleeping last night. Too many thoughts running through my mind, so fast I could barely follow. It was one of those times when I wished someone had invented a neat little gadget that would "capture, document and save" thoughts as they came. Ahoy, all you inventors out there! 

Before going to bed, I was thinking about a verse from the Buddhist Dhammapada. The verse goes: "Let us live happily hating none though others hate. Let us live without hate among those who hate."

It hit me. I haven't seen any form of hate since I left Australia. I haven't detected or witnessed any form of it here. Not the tiniest, most minuscule trace of it! I haven't met any young people who'd be full of angst and hate. I haven't met with the bitterness and regret that comes from prolonged years of hating, the marks of torturing ones own soul with the heavy weight of hate. No scolding, no loathing. Instead, everything seems to be more focused on everybody taking care of everybody. 'Unity' is everywhere. Honestly, there's the Unity park, the Unity store, the Unity Shell, the Unity motel… you name it, I'm sure we've got it. Not just as a name, but as a thought and a way of life that all agree on without mutiny. 

It may only be an illusion. It's possible that I'm still going through the 'honeymoon phase' of my stay here. 

Perhaps I just happen to spend all my time with the kind of people who dedicate their lives to fulfill a vision of oneness. Maybe it's because I'm surrounded by children, who are always amazed by the beauty of life - effortlessly. Or maybe I'm just surrounded by people who choose to live just like that: happily, free from hate. Obviously, I can only tell of what I've seen - and I admit not to have seen an awful lot. I've seen life in town, not in the bush. But from what I've gathered from others, people living in the bush are even more full of love than in town. Can't wait to experience it myself.

What causes this happiness? Is it the weather? The plentitude of organic food? The easy-going pace of life? Is there something in the water?? 

I've come to the conclusion, that it's the strong spirituality that is the source of this happiness. It can't be the material riches because there are none. But EVERYONE here believes in God. It's pretty much just as likely to be talking about the weather as it is to be talking of God. How many times can you count during the last week to have talked about God with other people, especially people you don't know from before? I'm guessing it may not be that many… My personal experiences from living in the northern parts of Europe is that, usually, if you mention God, suddenly it's all very, very awkward. Like it's something so personal that it's not really appropriate to talk about it in public. Or even with friends. Or family. I truly hope I'm exaggerating. 

But think about it for a moment. Is it really such a personal matter - matter that requires ultimate protection? Why can't we share it? What do we lose by sharing? These people do it, even though they represent myriads of religions, sects, tribal beliefs and so fort. It's this openness to spirituality that gives its extra garnishing to life.

"Armed with the power of Thy name, nothing can ever hurt me. And with Thy love in my heart all the world's afflictions can in no wise alarm me." -Bahá'u'lláh

My dear friend told me that in Tanzania it's a joke if you say you don't believe in God. It's exactly the same here. It's not a joke because 'D'oh, of course there is a God'. It's a joke because it's hard for these people to understand how someone can be so out of touch with their own selves, their own realities. It's funny because it's so bizarre that someone would deny and block out the one thing that could work as a glue in their lives. The one thing that always puts things into perspective. The one thing, that helps to see any crisis as a means to attain victory in the end. The one thing, that puts everything in it's place. Believing is everything but easy, but seeing the influence it can have on people's lives really is astonishing. And just seeing what it does for others makes me believe even more. 

I can't even describe the positive effects of living in a culture and surroundings like this. It has brought me face to face with my own cynicism. I feel it purifies my motives. I feel it gives me added strength to work for everything that's good.  It's doing great things for this little heart. It's making me more and more tender - I hope. It's also teaching me of appreciation in very concrete ways. I've begun to see just how much I've taken for granted. We who come from the west are very privileged - yet we may not understand what it means! Many of the everyday things we get to enjoy (even such things as HOBBIES!) are blessings and privileges that I've failed to see as such and therefore haven't appreciated them nearly as much as I should've. 

Free education. Electricity. Gadgets. Hot water. Having been taught by a professional how to play an instrument. Living in an actual house with a lock on the door. Having books. Having libraries. Having whatever I could possibly want for dinner. Fridge. Fast internet. Work opportunities. Opportunities to learn skills. Opportunities, opportunities, opportunities.

In the western world, we might have all that and yet we have to deal with so much hate and unhappiness. How dare we? How does our society cripple us so? Why do we let it? In the midst of it all, we may have forgotten how to deal with it. Let us live happily. But how? 

Maybe there's a key to that mystery mentioned in this post.

Have a wonderful day!

-----------------------------------------------------------------------------------------------

Mulla oli vaikeuksia saada unta viime yönä. Päässä juoksenteli kiiren vilkkaa ajatus jos toinenkin - niin nopeaa tahtia, että hyvä kun pysyi itsekään perässä. Se oli taas yksi niitä kertoja, jolloin toivoin, että joku olisi kehittänyt jonkin vekkulin vempaimen, jolla taltioida ajatuksia samaa tahtia kuin ne tulevat. Hoi, nyt kaikki keksijät kuulolle!!

Ennen nukkumaanmenoa mietiskelin erästä säettä buddhalaisesta perinteestä, Dhammapadasta. Se menee suomeksi jotenkin näin: "Eläkäämme onnellisina vihaamatta ketään vihaavien keskellä. Eläkäämme vapaina vihasta vihaavien keskellä." 

Johan kolahti. Tajusin, etten ole nähnyt mitään vihaan liittyvää sitten Australian. En ole huomannut tai pannut merkille minkään asteista vihaa täällä ollessani. En edes mikroskooppisen pientä annosta! En ole tavannut angstia ja vihaa puhkuvia nuoria. En ole tavannut vihan katkeroittamia ja katuvia ihmisiä, niitä joiden sieluun tuo pitkäkestoinen vihanpito olisi jättänyt raskaat jälkensä. Ei mulkaisuja, ei inhoa. Päinvastoin!! Sen sijaan, silmille hyppii väkisinkin se, miten kaikki pitävät jotenkin huolta toisistaan. 'Ykseys' tuntuu olevan läsnä kaikkialla. Oikeesti, täällä on Ykseyspuisto, Ykseyskauppa, YkseysShelli, Ykseysmotelli… Näitähän täältä löytyy! Vaan ei ykseyttä ainoastaan nimenä, vaan ajatuksena ja elämäntapana, jota kaikki kannattavat mukinoitta.

Ehkä havaintoni on pelkkää illuusiota. On täysin mahdollista, että läpikäyn yhä jotain täällä oloni kuherruskuukautta.

Ehkä mä vaan satun viettämään kaiken aikani sellaisten ihmisten parissa, jotka omistavat elämänsä toteuttaakseen ykseyden visiota. Ehkä se, että oon jatkuvasti lasten ympäröimä - lapsethan osaavat vielä ihastella elämää ja sen kauneutta - vieläpä vaivatta! Tai ehkä mä vain satun olemaan sellaisten ihmisten ympäröimänä, jotka elävät juurikin onnellisina, vihasta vapaina. Tietenkin, voin puhua ainoastaan siitä mitä olen nähnyt ja todistanut - mikä ei loppujen lopuksi ole kovinkaan paljon. Oon nähny täkäläistä elämää (pien)kaupungissa, en takamailla. Mutta mitä oon muilta kuullut, on elämä tuolla puskissa vieläkin enemmän rakkauden täyttämää kuin kaupungissa. Oijoi, maltan tuskin odottaa, että pääsen kokemaan sen!

Mutta mikä aiheuttaa tämän onnellisuuden? Onks se tää ilmasto? Kaikki orgaaninen safka? Rento elämänrytmi? Onks vedessä jotain erityistä??

Oon tullut siihen lopputulokseen, että havaitsemani onnellisuus juontaa juurensa vahvasta hengellisyydestä. Se ei voi olla mikään materiaalinen rikkaus, sillä sitä täältä ei löydy. Mutta KAIKKI täällä uskovat Jumalaan. On ihan yhtä mahdollista ja todennäköistä jäädä juttusille puhumaan säästä kuin sielunasioista, Jumalasta. Monestikko kuluneen viikon aikana oot jutellut Jumalasta jonkun kanssa, saati sitten tuntemattoman henkilön kanssa? Ei varmaankaan hirmuisen monen… Omat kokemukseni Pohjois-Euroopassa elämisestä on tässä suhteessa se, että yleensä jos edes mainitsee Jumalan keskustellessaan, on onnistunut aikaansaamaan jonkinasteisen kiusaantuneisuuden ilmapiirin. Ikäänkuin kyseessä olisi jotain niin henkilökohtaista, ettei siitä ole edes soveliasta puhua julkisesti. Tai edes ystävien kesken. Saati perheen kesken. Toivottavasti kärjistän ja rumistan asioita nyt pahasti!

Vaan mietitäänpä hetki. Onko usko tosiaan niin henkilökohtainen ja äärimmäisen suojeltava asia? Miksei sitä voisi jakaa? Mitä häviää, jos jakaa? Täällä se ei ole mikään ongelma, vaikka kaikki edustavat eri uskontoja, kirkkokuntia, lahkoja ja perinteisiä uskomuksia. Tämä avoimuus henkisyyden suhteen lienee se, mikä antaa oman onnellisemman vivahteen elämään.

"Armed with the power of Thy name, nothing can ever hurt me. And with Thy love in my heart all the world's afflictions can in no wise alarm me." -Bahá'u'lláh

Rakas ystäväni kertoi, miten Tansaniassa oli vitsi, jos joku sanoi ettei usko Jumalaan. Sama pätee täällä. Se ei ole vitsi sen takia että "Höhlä, totta kai Jumala on olemassa", vaan siksi, että täällä on ihmisten niin vaikeaa ymmärtää, ettei Jumala ja sitä kautta henkisyys kuuluisi olennaiseksi osaksi ihmisen elämää. Miten joku voisi olla niin irti ja erillään omasta itsestään, omasta todellisuudestaan? Se on hassua juuri kummallisuutensa takia: miksi ihmeessä joku kieltäisi ja torjuisi elämästään sen liiman, joka yhdistää elämän eri alueet sulavasti yhteen? Juuri sen tekijän, joka aina palauttaa kaiken perspektiiviin. Tekijän, joka auttaa aina kääntämään kriisin kuin kriisin välineeksi voiton saavuttamiseen. Tekijän, joka pistää kaiken paikoilleen. Uskominen on kaikkea muuta kuin helppoa, ja juuri siitä syystä on niin hämmästyttävää nähdä sen vaikutus ihmisiin ja heidän elämäänsä. Tämän vaikutuksen näkeminen vahvistaa omaa uskoa.

Tuntuu, etten pysty sanoin kuvaamaan niitä positiivisia vaikutuksia, mitä tällaisessa kulttuuriympäristössä eläminen aiheuttaa. Oon tullut kasvotusten oman kyynisyyteni kanssa. Koen, että täällä olo puhdistaa mun motiiveja. Se antaa voimia jaksaa työskennellä kaiken sen edistämiseksi, mikä on hyvää. Se tekee ihan mielettömän hyviä asioita tälle pienelle sydämelle. Se tekee mut entistä herkemmäksi ja hellemmäksi - ainakin toivon niin. Täällä olo opettaa mulle myös arvonannosta - hyvin konkreettisin tavoin. Oon alkanut havaitsemaan, miten itsestäänselvyyksinä sitä onkaan asioita ottanut. Me, jotka tulemme lännestä, todella olemme etuoikeutettuja. Joskaan emme taida ollenkaan ymmärtää mitä se tarkoittaa! Monet mitä arkipäiväisimmät asiat, joista pääsemme nauttimaan (kuten vaikka sellaiset asiat kuin HARRASTUKSET!) ovat siunauksia ja etuoikeuksia. En ole ennen tajunnut tätä enkä sen vuoksi ole ollenkaan osannut arvostaa niitä oikealla tavalla.

Ilmainen koulutus. Sähkö. Tekniset vempaimet. Kuuma vesi. Oppia soittamaan jotain instrumenttia ammattilaisen opetuksella. Asuminen talossa, jossa on lukko ovessa. Kirjojen omistaminen. Kirjastot. Se, että voi illalliseksi syödä ihan mitä vaan mieli tekee. Jääkaappi. Nopea netti. Mahdollisuudet tehdä töitä. Mahdollisuudet oppia uusia taitoja. Mahdollisuuksia, mahdollisuuksia, mahdollisuuksia.

Läntisessä maailmassa meillä on kaikkea tuota - mutta silti kamppailemme niin paljon vihan ja onnettomuuden parissa. Miten kehtaamme?? Miten yhteiskuntamme onnistuukaan vahingoittamaan meitä niin? Miksi annamme sen vaikuttaa meihin? Ehkä olemme kaiken hyörinän keskellä tyystin unohtaneet miten suhtautua ja käsitellä vihaa. Eläkäämme onnellisina. Mutta miten?

Ehkä jokin avain tuohon kysymykseen löytyy tuolta tekstin seasta.

Hyvää päivää/iltaa/yötä sulle!