Tidbits // Pikkupurtavaa

For your enjoyment, here is a greeting from our Naw Ruz celebration last week. 

Singing together is a wonderful feature of aelan laef. One of my favorite moments of the day is when all the students arrive for their homeroom session first thing in the morning. In each class, the students will sing. It's truly amazing to hear all these beautiful melodies coming from all over the school grounds. Also, whenever we have assembly, we will have singing.

I mentioned this on Facebook already, but for those of you who don't know me there, let me share another funny story from this week concerning music. I had a guitar in the library and one of my students would come in to play some songs. He has taught himself how to play and is actually very good with the instrument - definitely talented in music! Anyway - so here he is, playing and entertaining the rest of us and it's all incredibly nice - until I realized what song he was playing. It was "I Want It That Way" by the Backstreet Boys… Then it just got too funny for me to handle. I started laughing, I couldn't help it. It was too hilarious: it was worlds colliding! Dear childhood, meet the present day! Oh yes, boy bands are still doing well in these parts of the world. And by the way, people here call all the boybands collectively "Backstreet Boys" - doesn't matter if it's N'Sync, Boyzone or Westlife or whatever other boybands there ever were. Why complicate life - just call them all Backstreet Boys. 

Also, I like to sit down with yr8 girls and sing with them Westli… hem, the Backstreet Boys' song: "My Love". It's a huge success here, everybody knows it - and most probably will sing along. 

In here, the top artists are Bob Marley, Michael Jackson and Celine Dion. Ahahahah, Celine Dion. Ok. There have been numerous times when I have walked into a shop in town and there have been these young, tough guys blasting the store stereos with Celine Dion. So cool. Ahahahah! Also, I know a kid named Celine Dion… :)

***

During the break in the morning, there's a thing called 'morning tea'. There's no tea, but there's all sorts of other stuff… Like banana cakes, samosas, spring rolls, gatos, chocolate cake, naus fruits, corn, popcorn, avocados… Usually not all of them at the same time, but sometimes we do get incredibly lucky:

YUMMMMMMMMMMMMMM!! Samosas are my favorites - they're filled with some meat, mashed taro and onion and I don't know (nor care) what else. They're yummy!

***

Yesterday during morning tea I found myself asking my fellow volunteer: "Zarrin, may I please go out and play???" :) After receiving permission from my friend, I ran out from the library with some kids, gathered more kids along the way and then started a game of duck-duck-goose. IT WAS SO MUCH FUN!!! I had about 20 kids playing with me, and they were all so excited! We played until the bell rang and off we all went, back to work, feeling refreshed even if we were all covered in sweat. Oh well, you get sweaty from just sitting on a chair and doing nothing so… It doesn't really make a difference…

Later in the afternoon one of the kids from the morning came to me and said, with shining eyes: "Oh, miss Elina! Oh, thank you for the duck-duck, NAMBAWAN!!" And he even gave me a high-five AND the thumbs up. Awooooo! 

***

All the classes come and visit the library every week. They all behave quite nicely (they're never rude, impolite nor disrespectful) but there's one class that's the most organized of them all. And funnily enough, it's the class 1-and-2. They're the youngest and tiniest of them all! So this week, we decided to grant a special award for them for their beautiful behavior. In secret, we made all of them these personalized bookmarks and in today's assembly we got to present them to the kids: 

Needless to say, the bookmarks were an instant hit with the kids. 

***

I went to hold a children's class in Show Graon this week with my friend Job. It was the first time we were in charge of this particular class together and with team work we did alright! :) In the class, there's a little girl named Aja. I think she's about 3 years old. Now, we've been going to that class every week ever since I got here. But during all that time, she's never made any real contact with me.

But this time, ooh boy, was I popular or what! I gave her some paper to draw on and then just casually held some crayons with my toes. You know, as you do, hahah! :)She became curious and decided to take them from me. And later she had crayons in her toes too! So I'd hide crayons in my hands next and tried to get her to guess which hand was the right one. She didn't quite get it, but it didn't take long until she was doing that too. She didn't speak to me, but she did that famous hissing sound to get my attention. Many times. And it worked. She even touched my hair with her tiny little hands (yup, it's hard to believe how unbelievably popular my hair is here.) We totally bonded this time, thanks to crayons and toes.

***

Then there was Thursday. My Vanuatu-sister Ella, who usually is the children's class teacher and whom we assist, has been sick all week. So on Thursday I was asked to hold the class. In bislama. And guess what. I did it!!!!! NANANANAAANAA!!

Luckily, I had great help from my young friends Ian and Erin, and of course, from my fellow volunteer Zarrin. I had had good practice with Job the day earlier and now I was given the opportunity to try out my wings. So I put my heart into it, and whaddoyouknow, was able to lead the class from start to finish! Turns out I know more Bislama than I think I do! 

I think this was just what was needed to boost my confidence. The whole last week I was feeling a bit bummed about not being able to do things properly, about not being able to give more, bummed about not being a Ni-Van.  I thank the heavens for this confirmation - I can do something!

-------------------------------------------------------------------------------------------------------

Vilkaiskaapa tuolta ylempää tuo youtube-video, niin kuulette koulumme Naw Ruz -terveiset viime viikon juhlinnasta.

Yhdessä laulaminen on mahtava osa täkäläistä elämää. Yks jokapäiväisistä kohokohdistani on, kun oppilaat ensi töikseen menevät luokanvalvojan tunneilleen. Jokaisella näistä lauletaan. Ihan mieletön fiilis kuunnella eri luokista kantautuvia melodioita. Lisäksi, aina kun meillä on yhteinen kokoontuminen (assembly), laulamme yhdessä. Jeeee…!

Facebookissa jo asiasta mainitsinkin, mutta kerrottakoon muillekin mahdollisille lukijoille eräs musiikkiin liittyvä sattumus kuluneelta viikolta. Mulla oli täällä kirjastossa yks kitara ja eräänä päivänä yks oppilaistani tuli soittelemaan meille biisejä. Hän on itseoppinut ja itseasiassa taitava kitaran kanssa - lahjakas tapaus. Joka tapauksessa, siinä hän sitten on ja soittelee lauluja, viihdyttäen meitä muita. Kaikki oli oikein mukavaa ja hurmaavaa kunnes tajusin mitä biisiä hän soitteli. Sattu meinaan olemaan ah-tuo-lapsuuteni-suuri-rakkaus Backstreet Boys ja "I Want It That Way". Meni ihan hepuliks mun osalta, en voinu sille mitään. Alko naurattamaan ihan kamalasti - kaksi niin erilaista maailmaa kosahti yhteen aiheuttaen hillitöntä hihitystä. Lapsuus, kohtaa nykypäivä! Aijai, nauru tekkee hyvvää…

Jeps, poikabändit voivat täällä maailmankolkassa vielä oikein hyvin. Itseasiassa, asioita yksinkertaistaakseen, täällä kaikkia poikapändejä kutsutaan kollektiivisesti Backstreet Boyseiksi. Ihan sama, onko kyseessä Westlife tai vaikka N'Sync - täällä se on vaan yksiselitteisesti BSB. Niin, miksikäs sitä monimutkaistamaan asioita!

Kasiluokkalaiset tytöt tykkää erityisesti tuosta Westli.. anteeksi, Backstreet Boysien biisistä "My Love". Iso hitti täällä, kaikki tietävät sen - ja mitä todennäköisemmin lähtevät mukaan laulamaan..

Täällä top-artisteja ovat Bob Marley, Michael Jackson ja Celine Dion. Niihihiihiin, Celine Dion. :D  Muutaman kerran kaupassa käydessäni oon saanut riemun todistaa, miten nuoret "kovat" jätkät huudattaa kaupan stereoita Celine Dionilla. Ou jea, vähäks kova! Hahhahihihi! 

Sattumoisin, tunnen myös yhden lapsen, jonka nimi on Celine Dion…

***

Aamupäivät on kivoja, koska meillä on silloin "aamutee". Teetä ei kylläkään tuolloin tarjota, mutta kaikenlaista muuta mukavaa kyllä. Kuten banaanikakkua, samosoja, kevätrullia, gatoja, suklaakakkua, naus-hedelmiä, maissia, poppareita, avokadoja.. Harvemmin kaikkea kerralla, mutta joskus käy kyllä tsäkä: 

(katso kuva ylempänä)

Namiiiiiiiiiiiii!!! Samosat on mun lemppareita - niihin laitetaan lihaa, muussattua taroa, sipulia ja mitä-lie-muuta. Oi mitä herkkua!!

***

Eilen aamuteen aikoihin mä halusin mennä leikkimään. Joten pyysin vapaaehtoisystävältäni Zarrinilta: "Saanks mä mennä ulos leikkimään??" Luvan saatuani, kirmasin muutaman lapsen kanssa pihalle, keräsin matkan varrelta lisää muksuja vanaveteen ja eikun leikki pystyyn! Leikimme (ööh) Ankka-Ankka-Hanhea, mikähän tää leikki on Suomessa? Mutta vähänkö oli hauskaa!! Mä ja parikyt lasta leikittiin ja intoiltiin yhdessä - leikimme aina kellonsoittoon saakka ja sitten palasimme kaikki hommiin. Olipahan virkistävää, vaikki hiki vähän virtasikin. Täällä kun ei tarvitse muutenkaan kuin vain istua tuolilla niin johan hikoiluttaa. No väliäkö tuolla…

Myöhemmin iltapäivällä yksi muksuista juoksi luokseni ja sanoi silmät loistaen: "Oih, Miss Elina, kiitso leikistä, NAMBAWAN!" Sain läpsyn ja vielä pystypeukut. Oiiiiiih!!

***

Kaikki luokat siis käyvät vierailemassa kirjastossa kerran viikossa. Kaikki käyttäytyvät ihan mukavasti (täällä ei oo tapana olla milloinkaan epäkohtelias, törkeä tai epäkunnioittava), mutta yksi luokista on kyllä muita järjestäytyneempi. Ja yllättäin, se on ykkös-kakkos-luokka! Ja ne on ne kaikkein pienimmät ja nuorimmat! Kiitoksena esimerkillisen hyvästä käytöksestä päätimme sitten palkita lapsia. Niinpä askartelimme kaikessa hiljaisuudessa jokaiselle heistä oman kirjanmerkkinsä ja tänään pääsimme jakamaan ne heille aamunavauksessa.

Lienee ilmeistä, että nää oli huippumenestys lasten keskuudessa! :)

***

Menin pitämään lastentuntia ystäväni Jobin kanssa Show Graoniin. Tää oli eka kerta kun me oltiin yhdessä vastuussa kyseisen tunnin pitämisestä ja yhteistyöllähän se sujui ihan mukavasti! :) Tunneilla käy mm. pieni tyttö nimeltä Aja. Aja on ehkä kolmivuotias, pikkuruisin lapsista. Oon ollu mukana kyseisellä lastentunnilla jo pari kuukautta, mutta Aja ei oo juurikaan ottanut muhun mitään kontaktia tähän mennessä.

Paitsi että nyt asiat onkin toisin, olin hurjassa suosiossa! Annoin hälle vähän piirustuspaperia ja sitten pidin muina miehinä väriliituja varpaillani - mitä, eiks niitä kuulukkaan pitää niin?? Aja kiinnostui tän höpön tytön touhuista ja tuli ottamaan väriliidut multa. Hetkeä myöhemmin ne olivatkin hänen varpaissaan! :D Piilotin liidun käsiini ja ojensin molemmat käteni hänelle, jotta hän olisi voinut arvata kummassa kädessä liitu oli. Aja ei ihan tajunnut leikkiä, mutta ei se mitään. Vähän ajan päästä hänkin piilotti liituja käsiinsä. Edelleenkään hän ei puhu mulle, mutta kylläkin tekee sitä kuuluisaa suhinaa kiinnittääkseen huomioni. Tapahtui monesti ja onnistui joka kerta. Hän jopa kokeili pienillä sormillaan miun hiuksia (uskomatonta miten ihmeellinen juttu mun hiukset on täällä!) Me niin bondattiin tällä kertaa - kiitos väriliitujen ja varpaiden! 

***

Ja sitten tuli torstai… Vanuatu-siskoni Ella, joka yleensä on se varsinainen opettaja pitämillämme lastentunneilla, oli tällä viikolla sairaana. Niinpä mua pyydettiin pitämään tän viikon tunti. Bislamaksi. Ja arvatkaa mitä? Mähän tein sen! NANANANANANAA! 

Onnekseni, mulla oli mahtavat apurit mukana, nuoret ystäväni Ian ja Erin, sekä tietenkin Zarrin. Mulla oli ollut edeltävänä päivänä lastentunti Jobin kanssa, ja nyt sain sitten mahdollisuuden kokeilla omia siipiäni. Pistin siis koko sydämeni peliin ja kappaskeppanaa, sain pidettyä tunnin alusta loppun!! Kävi ilmi, että osaankin enemmän bislamaa kuin luulinkaan! 

Luulenpa, että jotain tälläistä olikin tilauksessa saadakseni vähän buustausta itsevarmuudelleni. Koko viime viikon vähän vaikeilin siitä, miten en kokenut voivani tehdä asioita kunnolla. Harmittelin ettenkö voi antaa yhtään enempää ja voivoilin kohtaloani olla valkoinen eikä paikallinen. Oon erityisen kiitollinen tästä vahvistuksesta - kyllä mie jotain voinkin tehdä!